Käsittämättömintä maailmassa on se, että se on käsitettävissä

Tän kuun toisena lauantaina oli kisat, ja pian sen jälkeen alkava viikko oli tosi jees. Näin yllinkyllin ihania ihmisiä ja kaikkea jännää. 

Maanantaina meillä oli vetämässä harkkoja yksi niiden kisojen tuomareista. Tiistaina oli iltakoulu ja siellä oli kivaa, istuskeltiin musaluokassa, soitettiin, oltiin totuutta ja tehtävää, laulettiin youtubesta jotain karaokea ja tehtiin kaikkea jännää. Keskiviikkona jäin neljään asti kouluun, koska mein musiikinryhmä osallistu jonkun pajan tekemiseen, eli soitettiin siellä, ja jotain etelä-karjalan opettajainliiton jäseniä tuli katsomaan tai jotain sinnepäin. Jotain opettajia siellä kuitenkin oli. Sieltä päästessä olikin jo hirmunen kiire, koska viien aikaan lähin Santralle noiden ihanien kanssa viettelemään ystävänpäivää vähän etukäteen.

Torstaina oli hammaslääkäri ja se oli pelottavaa iik. Mein ohjaajilla oli penkkarit, ja mentiin muutaman mein ryhmäläisen kanssa keskustaan kattelemaan niitä rekkoja. Jäin vielä sit Tanjan ja Emman kanssa keskustaan, koska meidän luokka pitää arpajaiset ja pyörittiin ympäri keskustaa jonkun lupalappusen kanssa kerjäämässä lahjoituksia kaikista mahollisista kaupoista.

Perjantaina ei sen kummempia, lauantaina kävin bodystepissä. En oo ennen käynyt siellä kuin maanantaisin ja keskiviikkosin, koska lauantaina se on jo 12. Nyt kuitenkin jaksoin raahautua ylös sängystä, ja siellä oli itseasiassa tosi ihanaa kun oli vasta herännyt ja luonnonvalo tuli ikkunoista.

Tästä postauksesta tuli ihan yliylipitkä ja kuviakin on hirmusesti. Kaksi ekaa kuvaa ovat Emman käsialaa ja kolmaskin sen kamerasta, mutta ei anneta sen häiritä. Ja sensuroinnit on jotain parasta mutta noi yhet tuskin tykkäis jos noi kuvat ois täällä ihan sellasenaan.

Huomenna ois lähtö risteilylle tukholmaan, joten alan tästä lähteä pakkaamaan.

elämä kulkee mut se kulkee liian nopeasti

Täällä on nyt taas ollut melko kuollutta, ajattelin tulla jättämään edes pienen elonmerkin. 2013 alkoi ihan kivasti, ei mitenkään huippuhyvin muttei huonostikaan. Olin satamassa katsomassa ilotulituksia muutaman ihmisen kanssa. Enkä kehdannut ottaa raketeista kuvia. Kävin jäätymässä suolla kahen kaverin kanssa, söin pahaa, kovaksi kylmettynyttä leipää, ja sain kuumaa kaakaota nam. Eikä nuotio syttynyt. Oon meinannut liukastua noin 1016 kertaa ja toi yks lupasi tulla mun kanssa hiihtämään joku päivä. Ja haluun myös pulkkamäkeen ja luistelemaan. Ja tehdä lumiukon, ja linnankin ehkä, jos jaksaa.

When you lose small mind you free your life

Kello on puoli neljä aamuyöllä, ajatus ei luista. Kuitenkin sain nyt edes jotain puhtia tehdä tämän postauksen, vihdoin ja viimein. Teksti varmasti on erittäin sekavaa, sillä silmät uhkaavat lipsua väkisinkin kiinni. Viime yönä sain nukutuksi huimat 4 tuntia, ei huvittanut käydä nukkumaan ja herätys oli kello 7 koska kirkko. Meinasin nukahtaa koko jumalanpalveluksen ajan.
Mun piti tehdä tää postaus jouluaattona tai pari päivää sen jälkeen.. hups.

Jouluun kuuluu sinihomejuusto, lumiukko ja joulupukin kuumalinja(joka tosin tänä vuonna jäi väliin), perhe ja lahjat. Metsän tuoksu sisällä, kynttilät, joululaulut. Tonttulakit. Ei meillä oikeastaan koskaan mitään jouluruokailua ja lahjojen avaamista kummempia jouluperinteitä ole ollut. En käy joulusaunassa enkä haudoilla.

Sain hirmu paljon ihania lahjoja ja kortteja kiitos♥ Tää joulu nyt meni vähän miten meni, mutta ei se oikeastaan näin jälkikäteen edes harmita. Ensi vuonna se kuitenkin taas on. Toivottavasti teidän joulu silti sujui hyvin c:

Alan tästä hipsiä nukkumaan, mutta vielä vähän myöhässä toivotan

Hyvin hurisee, facebook

Täällä blogin puolella on nyt ollut vähän hiljaista, en oo postannut yli kolmeen viikkoon. Hups. Toivon että tää tauko antaisi nyt jonkinlaista uutta puhtia tähän, tykkään kuitenkin bloggaamisesta mutta aina ei vaan voi jaksaa.

Meillä on tällä aikaa ehtinyt olla joulunäytös joka ei tosin mennyt kovin hyvin, ja pari päivää sen jälkeen käytiin ryhmän kanssa syömässä rossossa. Tilasin tomaattikeittoa, koska jotenkin luulin että se olisi hyvää koska rakastan sitä äitin tekemänä, mutta tuo rosson, hyi. Onneksi sentään otin pienen annoksen enkä isoa.

Ja pari päivää sen jälkeen uudet kenkäni saapuivat, hahaa vein viimeiset kokoa 36 ♥

Perjantaina sitten vihdoin päästiin lomalle, eikä maailmanloppua kuulunutkaan. Oon ihan supertyytyväinen todistukseeni, keskiarvoni nousi ja se on nyt 8.3. Ei siinä oikeastaan suurempia muutoksia tapahtunut, muutaman aineen numero muuttui ja käytöksen sain vihdoin nostettua ysiin hihi. Nyt on jouluaatto, ja aattelin tänään tai huomenna tai joskus julkasta vähän joulusemman postauksen. Nyt halusin kuitenkin tulla selittämään näistä toisiinsa liittymättömistä asioista.

It's december and ground is white YAYY

Lunta. Paljon lunta. Ja vielä vähän lisää.

♥

Pakko nyt tehdä tällänen lumenihkutuspostaus, kun viime kerralla se jäi väliin. Toivon mukaan nuo eilisen ja toissapäiväisen myrskyn, ja tämänpäiväisen lumisateen mukana taivaalta tippuneet lumihiutaleet myöskin pysyisivät maassa. Viime jouluna lumet taisivat tulla vasta juuri ennen jouluaattoa, ellei jopa samana päivänä. Ja ellen väärin muista, lähtivätkin vielä sen jälkeen. Pöh. Ei joulu tuntuisi joululta ilman lunta. Eikä talvi talvelta. Kaikista hirveintä on, jos on kylmää ja märkää mutta maa on musta.

Tänä talvena aion tehdä lumiukon keskelle pihaa, ehkä lumilinnankin pikkuveljen kanssa. Ja hautautua lumeen niinkuin se tänään. Lumienkeleitä ja lumilyhtyjä, olla lumisotaa vaikka sitten puun kanssa jos ei kenenkään muun. Haluan leipoa pipareita, mutta glögiä en juo. Ensi viikolla on tanssin joulunäytös. Ja pitää käydä jouluostoksillakin. Ja ostaa esiintymisvaatteet. Ja kaikkeakaikkeakaikkea.

En ymmärrä miten mulla on näin jouluinen olo vaikka on vasta ensimmäinen joulukuuta. Musta ei ole tuntunut tältä pariin vuoteen kuin jouluaattona. Ihan kuin olisi pikkulapsi joka odottaisi joulupukkia, hih. Tulee mieleen kun pienenä jo päiviä ennen joulua odotin innoissani tonttulakki päässä, kuunnellen joululauluja. Paitsi ettei joulu ole vielä lähelläkään. Ehkä tuo lumi vain hämää. Hyvä vain.

How lucky i am to have something that makes saying goodbye so hard

Anteeksi tää ihan hirvee postaustauko, oon kyllä hengissä vaikka musta ei kahteen viikkoon ole mitään kuulunutkaan. Silloin kun on ollut aikaa, ei ole ollut kuvia tai innostusta kirjoittaa, ja lisäksi jakso loppui nyt, joten on ollut hirveä kiire kokeiden sunmuiden kanssa, etenkin kun oon nyt yrittänyt panostaa kouluun. Ja sainkin bilsan kokeesta 10+, ja historian esitelmästä erinomaisen!

Oon ehtinyt käydä katsomassa kaupungintalolla taidekoulu estradin näytöksen, musiikinryhmän kanssa Jos rakastat -elokuvan ja Tanjan kanssa aamunkoin toisen osan. Olin kans 2 kertaa keskustassa ja Tanja oli meillä yötä. Oon katellu ilotulituksia ja saanu tuliaisia. Mitään muuta en edes muista.

kaamos

Olin eilen siellä kaamospuhalluksessa, se on siis sellanen vuosittainen, alkoholiton nuorisotapahtuma yli 12-vuotiaille täällä Lappeenrannassa. Ei siellä oikeastaan ollut mitään kivaa ohjelmaa tai hyviä esiintyjiä ja alussa olikin vähän tylsää. Mut sit loppupuolella oli kuitenki iha kivaa, ja jos verrataan viime vuoteen nii tänä vuonna oli paljon hauskempaa. En tiedä miks laitoin ton toisen videon tänne, siinä ei oo mitään kiinnostavaa mut teki mieli laittaa joku. Suosittelen muuten laittamaan laadun paremmaksi. Ja toi yks kuva on Emman ottama. Asiasta kukkaruukkuun, mun peili meni siellä rikki, eli mua ilmeisesti odottaa 7 vuoden epäonni. Nimittäin heti sen jälkeen ku olin huomannut ton, joku potkas tuolin mun alta. Tää loppu nyt meni vähän tälläseks selittelyks, eikä tää teksti ole mitään maailman sujuvinta, mut ei mulla muuta.